Kuten uutisoimme jo kuukausi sitten, Google ja sitä oikeusjutuilla uhanneet amerikkalaisten tekijöiden ja kustantajien etujärjestöt pääsivät sopimukseen tekijänoikeuksien alaisten aineistojen käytöstä Googlen kirjahakupalvelussa. Sovinnon ehtoihin kuuluu se, että Google maksaa 125 miljoonaa dollaria kertakorvauksena aineistojen käytöstä ja jatkossa oikeudenhaltijat saavat osansa kaikista palvelun tuloista. Suuri osa rahasta käytetään uuden oikeuksia hallinnoivan ja korvauksia välittävän organisaation (Book Rights Registry) perustamiseen.
Maailmanhistoriallista merkitystä?
Googlen ja amerikkalaisten kustannusalan järjestöjen välinen sovinto on saanut tähän mennessä ristiriitaisen vastaanoton. Yhtä mieltä ollaan lähinnä siitä, että kyseessä on merkittävä ratkaisu, joka avaa monenlaisia, osin hyvinkin huimia tulevaisuudennäkymiä.
Toki on hyvä pitää mielessä, että sopimus menee vielä oikeusistuimen hyväksyttäväksi ennen kuin se tulee voimaan. Se näet koskettaa neuvotteluihin osallistuneiden osapuolten lisäksi monien muidenkin eturyhmien intressejä, eikä sen hyväksyminen ainakaan sellaisenaan siis ole vielä kirkossa kuulutettua. Sopimusneuvotteluihin osallistuneet Authors Guild ja Association of American Publishers eivät suinkaan edusta kaikkia amerikkalaisia kirjailijoita tai kustantajia.
Joka tapauksessa se että sopimukseen ylipäänsä päästiin, kertoo siitä että kirja-alalla ja Googlella on yhteisiä intressejä. Googlen tarjoama hakupalvelu tarjoaa kustantajille ja tekijöille uudenlaisia ansaintamahdollisuuksia, ja rahalle taas on lopulta kaikista kommervenkeistä huolimatta vaikea sanoa ei.
Aika monissa kommenteissa on arvuuteltu sitä, kuka on sopimuksen ”voittaja”. Sopimus onkin helppo tulkita voitoksi sekä Googlelle että oikeudenhaltijoita edustaville järjestöille. Jos sopimus saa vielä oikeuslaitoksen hyväksynnän, se antaa Googlelle valtakirjan palvelunsa laajentamiseen ilman jatkuvaa oikeusjuttujen uhkaa. Vaikka korvaussumma (125 miljoonaa) saattaa kuulostaa isolta, se ei juuri heiluta Googlen taloutta.
Toisaalta kustantajien ja muiden oikeudenomistajien näkökulmasta sopimus takaa sen, että ne saavat tulevaisuudessakin kunnollisen korvauksen tuottamiensa aineistojen hyödyntämisestä. Sopimuksen mukaan oikeudenhaltijat saavat peräti 63% palvelun tuottamista tuloista, tulivat ne sitten kertaostoksista, tilausmaksuista tai palvelun sivujen mainosmyynnistä. Googlen osuudeksi jää 37%, mistä siitäkin toki kertyy huimia summia, jos palvelun suosio kasvaa riittävän suureksi.
Digitoituihin kirjoihin liittyvän kaupankäynnin lisäksi sopimus antaa Googlelle oikeuden tarjota hakutulostensa yhteydessä huomattavasti nykyistä laajempia ilmaisia näytteitä teoksista, eli siinä mielessä sovinto hyödyttäisi siis kaikkia tiedonhakijoita. Googlen saamat oikeudet koskevat etenkin sellaista tekijänoikeuden alaista kirjallisuutta, jota alkuperäinen kustantaja ei ole enää pitänyt saatavilla (out-of-print books). Tämä rajaus on verkkomaailman näkökulmasta epäilemättä keinotekoinen ja sattumanvarainen. Tiukasti tulkittuna se johtaa ilmeisesti siihen, että esim. uusintapainoksena ilmestynyt kirja ei ole enää saatavilla kokotekstinä Googlen palvelun kautta – ellei kustantaja niin halua. Teoksen oikeuksien omistaja voi toki tämänkin jälkeen kieltää julkaisun käytön Googlen palvelussa, vaikkei se olisikaan saatavilla kirjakaupoissa.
Vaikka painottuminen markkinoilta poistuneeseen kirjallisuuteen jättää suuren osan tiedonhakijoiden kannalta kaikkein kiinnostavimmista aineistoista palvelun ulkopuolelle, sen kautta saataville tulevan vähemmän kysytyn kirjallisuuden merkitystä ei toisaalta kannata aliarvioida: erään kommentaattorin sanoin Google sai sopimuksessa oikeudet kirjallisen kulttuurin ns. pitkään häntään (engl. long tail), jolle verkkomaailman kautta toteutunut saatavuus on antanut aivan uudenlaista arvoa. Lisäksi Google voi toki sopia erikseen kustantajien kanssa myös muun aineiston tarjoamisesta.
Don’t be evil?
Osa kommentaattoreista on kuitenkin pettynyt siihen, että Google suostui sopimukseen näillä ehdoilla sen sijaan, että se olisi yrittänyt vedota USA:n tekijänoikeuslainsäädännön fair use -pykäliin, kuten se oli tähän asti tehnyt. Googlella olisi ollut useimmista muista toimijoista poiketen varaa käydä tästä asiasta oikeutta loppuun saakka, ja nyt jäi siten saamatta merkittävä ennakkotapaus, jolla olisi ollut arvoa muillekin digijulkaisuhankkeita suunnitteleville – olettaen tietysti että Google olisi voittanut juttunsa.
Toisaalta kyynisimmät ovat jo ennättäneet päätellä, että tämä saattoi itse asiassa olla yksi Googlen tekemän ratkaisun perusteluista. Kovin monella muulla palveluntarjoajalla ei yksinkertaisesti ole rahaa vastaavanlaisten korvausten maksamiseen, eli jos Googlen tekemä sopimus alkaa käytännössä velvoittaa muitakin samanlaisen toimintamallin noudattamiseen, se saattaa tätä kautta saada lähestulkoon monopolin aineistojen tarjoajana.
Sopimus antaakin Googlelle paljon nykyistä laajemman roolin aineistojen välittäjänä ja tarjoajana, eräänlaisena aggregaattorina. Sopimuksen yhteenvedossa viitataan sekä mahdollisiin print-on-demand-palveluihin että myös tilausmaksupohjaiseen saatavuuteen. Nähtäväksi jää, miten aggressiivisesti Google aikoo hyödyntää sopimuksen antamaa mandaattia. Näemmekö vielä sellaisenkin päivän, jolloin esim. FinELib-aineistojen joukkoon ilmestyy myös Googlen digitoimaa materiaalia?
Kirjastojakaan ei ole unohdettu
Vaikka kirjastot eivät olleet mukana neuvotteluissa, sopimus tarjoaa porkkanaa niillekin. Sopimus antaa mm. mahdollisuuden siihen, että kaikki Googlen digitoima aineisto – oli se rajoitettua tai ei – olisi käytettävissä amerikkalaisiin kirjastoihin sijoitettavilta, erityisesti tähän tarkoitukseen varatuilta päätteiltä. Aineisto olisi vapaasti luettavissa, mutta sen tulostamisesta perittäisiin maksua tulostettujen sivujen määrän perusteella. Tavallaan tätä voi pitää jopa markkinointikikkana, sillä toisaalta Google tarjoaa kirjastoille myös sopimusta, jossa ne voivat tilausmaksua vastaan tarjota aineistoja asiakkailleen laajemmilla oikeuksilla, mukaanlukien myös aineistojen tulostaminen.
Hyvä kysymys onkin, onko kyseessä lopulta vain kosmeettinen myönnytys, jolla pyritään peittämään sitä, että kirjastojen rooli kulttuuriperinnön välittäjänä on murenemassa. Googlen digitoimat aineistot ovat peräisin pääasiassa suurten tieteellisten kirjastojen kokoelmista, jotka nämä ovat tarjonneet Googlen käyttöön, ja nyt tälle pohjalle rakennetaan miljoonaluokan bisnestä, joka jättää kirjastot käytännössä sivurooliin. Esim. alkuperäisiin partnereihin kuuluneen Harvardin yliopiston kirjaston johtaja Robert Darnton on jo ilmaissut pettymyksensä ja sanoutunut irti sopimuksesta.
Googlen kirjahakua on aiemmin kritisoitu myös siitä, ettei se tarjoa tutkijoiden käyttöön kunnollisia avoimia rajapintoja, joiden avulla nämä voisivat hyödyntää tätä ainutlaajuisen laajaa aineistoa omassa tutkimustyössään. Kenties vastauksena tähän kritiikkiin Google lupaa sovintoesityksessä perustavansa partnerikirjastojensa yhteyteen kaksi tutkimuskeskusta, joissa on mahdollista käyttää lähes kaikkia digitoituja aineistoa. Tähän tarkoitukseen on varattu viisi miljoonaa dollaria. Tämä ei tosin ole ihan sama asia kuin avoimet rajapinnat, mutta parempi tietysti kuin ei mitään.
Globaaleja kysymyksiä
Näin suomalaisesta näkökulmasta Googlen omaksuma toimintamalli herättää kuitenkin myös vakavia kysymyksiä. Amerikkalaisten järjestöjen kanssa tehty sopimus mahdollistaa kirjojen levityksen vain USA:n rajojen sisällä, etenkin jos levitysoikeudet on sidottu siihen, että kirja ei ole saatavilla USA:ssa. Kuten sopimuksen yhteenvedossa todetaan, USA:n ulkopuolella Googlen kirjahaun toiminta jatkuu toistaiseksi kuten ennenkin. Mielenkiintoista onkin nähdä, pyrkiikö Google jollain aikataululla samanlaisiin sopimuksiin myös muualla maailmassa. Joutuuko se neuvottelemaan sopimuksen erikseen joka ainoan maan lainsäädännön mukaan, vai tarjoaako tekijänoikeusjärjestöjen yhteistyö mahdollisuuksia esim. Euroopan laajuisen sopimuksen solmimiseen?
Ja toisaalta, Googlen hakupalvelu sisältää jo nyt runsaasti myös muualla kustannettua aineistoa (ml. suomalaiset kirjat), jota ei ole koskaan julkaistu USA:ssa. Tiettävästi myös näiden teosten kirjoittajat voivat hakea korvauksia suunnitellulta rekisteriltä, mutta koskeeko tämä myös kustantajia? Näistä kuvioista riittää varmaan vielä yllin kyllin päänvaivaa myös täkäläisille tekijänoikeusjärjestöille. Toki kyse on myös uusista mahdollisuuksista. Esim. juuri tekijänoikeusjärjestöjä varmasti lohduttaa ajatus siitä, ettei digitaalisten aineistojen verkkovälitys ehkä sittenkään kokonaan karkaa niiden otteesta.
Lisätietoja sopimuksesta
- Google, AAP, Authors Guild: Joint PUBLIC FAQ
http://www.publishers.org/main/Copyright/Google/Faq.htm - Google-teoshaun tulevaisuus. Ratkaiseva sopimuksemme kirjailijoiden ja kustantajien kanssa
http://books.google.com/intl/fi/googlebooks/agreement/ - SETTLEMENT agreement
http://books.google.com/booksrightsholders/agreement-contents.html
